Lahkolaisuus

Sanottakoon heti alkuun, että Hoipertelija seisoo vasemmalla. Hoipertelija ajaa siis oikeudenmukaisuutta, tasa-arvoa ja demokratiaa. Tärkeintä on siis näiden asioiden edistäminen ja koska on jokaisen tässä todellisuudessa elävän tiedossa, niin se ei onnistu yksin. Silloin on tehtävä kompromisseja, niitä pahoja asioita, joiden vuoksi saa otsaansa poliittisen hoipertelijan leiman. 

Hoipertelijalla on vakaa poliittinen kanta, mutta ymmärrys siitä, että myös muilla poliittisilla toimijoilla on hyviä ajatuksia. Hoipertelijan pahimmat viholliset eivät löydy läheltä, ne löytyvät sieltä toiselta laidalta. Ne lähimmät poliittiset toimijat eivät ole pahoja, niillä on vain erilaiset painotukset, mutta Hoipertelijan mielestä toki oma näkemys on se paras.

Hoipertelija katsoo, että lähinnä olevia ei pidä karkoittaa julistamalla omaa ylivertaisuuttaan, vaan on luotava hyvä yhteistyö, joka herättää ihmisten parissa luottamusta. Hoipertelija ja lähimmät poliittiset toimijat on pyrittävä osoittamaan vastuullisiksi ja houkutteleviksi vaihtoehdoiksi, joita äänestämällä tiedetään näitä yhdistävien arvojen edistyvän.

Oikeassa oleminen on kivaa ja hivelee egoa, mutta siitä ei ole hyötyä, jos eristäydytään. Hoipertelija toki tietää, että on olemassa periaatteita, joista ei anneta periksi. Silti on ymmärrettävä, että luottamusta kerää ainoastaan sillä, että on kykenevä rakentavaan yhteistyöhön. Oma asia ei etene huutamalla kentän laidalta ohjeita, vaan se etenee sillä, että uskaltaudutaan kentälle ja pistetään itsemme likoon yhteisten tavoitteiden vuoksi. Sitä on kaikkensa antaminen ja joukkuepelaaminen.

Lahkolaisuus on aina pahasta. Siksi Hoipertelija ei ymmärrä ääriliikkeitä, joille tärkeintä ei ole asioiden edistäminen, vaan oma ideologinen usko. Tätä edustivat 70-luvulla äärivasemmistolaiset ja tänä päivänä tuota samaa lahkolaisuutta edustavat rajoittamattomaan kapitalismiin uskovat uusliberalistit ja maahanmuuttokriitikkoina esiintyvät Perussuomalaisten äärilaidan edustajat.

Lahkolaisuuteen kuuluu fanaattisuus, yksittäisten teorioiden toistaminen sokeasti, kaikenlainen vääristely ja leimakirveiden heittely. Lahkolaisista tuntuu, että koko kansa on heidän takanaan, mutta lopulta he ovat vain pieni marginaalinen osa. Se saattaa tuntua erilaiselta siellä Kauppakorkean ensimmäisen vuoden opiskelijoiden saunaillassa, siellä vallatussa sosiaalikeskuksessa tai Hommaforumille kirjoittaessa.

Joskus on hyvä kävellä ulos ja kuunnella, mitä muilla ihmisillä on sanottavanaan. Siihen reagointi on sitten eri asia. Hoipertelija ei halua käännyttää ihmisiä oman kantansa taakse, Hoipertelija haluaa etsiä yhdistäviä asioita, joiden avulla voidaan rakentaa jotain suurempaa. Lahkolainen yrittää käännyttää toisen ihmisen kannalleen, hän haluaa väitellä ja hän luulee, että väittelyn voittaa se, joka huutaa kovimpaan ääneen. Hoipertelija pääsee edistämään ajamaansa asiaa, kun taas lahkolainen saattaa olla ehkä oikeassa, mutta mitään muuta hänellä ei ole annettavanaan.

Hoipertelija uskoo antiautoritäärisyyteen ja ihmisten itsenäiseen ajattelukykyyn. Hoipertelija uskoo, että toimiva kansanliike lähtee ruohonjuuritasolta ja vastaa ihmisten tarpeisiin. Lahkolainen taas on sokea uskossaan ja taipuvainen henkilöpalvontaan. Lahkolaiselle johtaja on kaikki kaikessa. Hoipertelija uskoo kriittisyyteen, myös itsekritiikkiin. Hoipertelija tekee virheitä ja uskaltaa myös myöntää ne. Hoipertelija on joskus myös väärässä ja myöntää senkin.

Hoipertelija on radikaali idealisti, mutta myös käytännönläheinen realisti. Sitä on toivottavasti myös tulevaisuuden vasemmisto.